Page 111
Page 111
- Sidor ...
Nous mieleni vastahan sorrantaa,
nous vastaan köyhien poljentaa,
nous vastahan röyhkeyttä.
Vapautta ma vaadin ja intoilin:
valon, ilman tarvetta rintoihin
jos kansaani voisin syttää!
Ja kun kansani kalliin puutteeseen
nään nääntyvän, kuolevan kurjuuteen,
tämä aate mun mieleni voittaa:
„Oi, tuskinpa muuta nyt tarvittais
kuin rikkahan tiedoksi puutteet sais —
kai kilvan he auttaa koittaa!"
Näin kummia toivoin, haaveksin,
näin hupsun tuumia hourailin,
parinkymmenen vanhana vasta.
Ei tuntemus viel’ tosi-maailman,
ja elämän taistelun raivoisan
mua kieltänyt haaveksimasta.
Ikä jatkui, vanhenin, viisastuin,
elon taistelun touhussa karkastuin,
sydän kylmeni kurjuudelle.