Page 127
Page 127
- Sidor ...
Tuo pyörre mua miellyttää, sen vauhti
huimaa päätä,
tää onhan sentään elämää, ei aina
tyyntä säätä;
mä laulan, nautin, riemuitsen nyt
ristiaallokossa
ja vauhdin vuoksi aatokset on vallan
huumiossa.
Mut ajan tullen tuohonkin jo tottuu,
kyllästyypi,
ja vitkallensa vihdoinkin se mulle
selviytyypi:
mä pyörin polo paikallain, mä virran
kanssa kuljen,
ja luulen matkan eistyvän, kun silmät
kiinni suljen.
Ei pyörintä lie kulkua, ei myötävirta
merta —
mun tästä lemmon pyörteestä kai täytyy
päästä kerta;