Page 137
Page 137
- Sidor ...
Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel,
tuhatkielin laulaa virttä elämän,
tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta
elon antajaansa lauluin kiittävän:
Kuohukoski vuorten valanteessa,
joka vauhkon lailla, vaahtosuuna,
kallion kieleltä kuiluhun syöksee
riemuten hurjasta leikistään,
kiittää mahtavalla laulullansa
kostajata julman sortajansa.
Vapaudesta, talven toivotusta,
laulaa merten laine lakkapäinen,
vyöryissänsä milloin syvänteissä,
milloin rannan louhiin roiskahdellen;
siintäväisen,
kuultavaisen,
ihalaisen ilman kannen alla
kimpoo kiurut tuolla korkealla,
kiurut, leivot kaikki kilvoitellen
soittaa kieltään luonnon kanteleessa.
Käki kukkuu kultarinta
vaaran vehmaan viertehellä,