LNCrawler

Page 140

25 Vuotta Valikoima Runoja — runeberg.org · All chapters

Page 140

- Sidor ...

sen vienon hellät sävellainehet

ne meissä tuudittaapi tuntehet

jo kehdossamme;

ja elämässä

ne aina, aina sitten kaikuu, raikuu;

paisuu milloin kosken kuohunnaksi,

myrskyn mylvinnäksi raivostuupi,

milloin helkkyy hellin kaihonkielin,

kaihonkielin sekä toivonmielin,

kunnes sointuu yhteen luonnon soiton

kanssa,

kunnes tuntee varmaan angen asemansa,

kunnes hiljaa, hiljaa luonnon kannelkaiku

rinnassamme sammuu, sammuu, sammuu.

Lauloi äiti ensin kätkyellä,

emo vieritteli tuudittaissa

virttä vienon, hellän viehkeintä

ijän kaiken halki kaikuvaista:

Nukkui kyyhky kehdossansa,

uinaeli äidin ulpu

nähden unta autereista,

kuinka leikki luonnon immet,