Page 141
Page 141
- Sidor ...
kassapäiset karkeloitsi
säärellä selällisellä,
terhenniemen tanterella
sinipiian soitellessa,
vellamoisen vierittäissä.
Maammopa valvoi marjuttansa,
ettei se joutunut hukkaan,
ettei huuhkaja aivan varhain
iskenyt kyyhkysrukkaan.
Äitipä huonolta maailmalta
kielteli kieltelemistään
tietäen, ettei pulmustansa
sitte hän löytäis mistään.
Tää on ensi soitto luonnon kanteloisen
puhdas, kirkas, vieno, rauhaa täynnä —
tietämättään lapsi kaiken toistaa
niinkuin suvi-illoin järven tyyni pinta
taivaan sinikaaren kuvastaapi.
Vaan tää kaiku vain ei konsaan kuole,
vaikka vaihtuis kuinka kulkupaikat,