Page 142
Page 142
- Sidor ...
kuuluu aina halki myrskyjenkin
hiljaa, vienona ja rauhoitellen
niinkuin kaukainen ja kaunis soitto.
Lapsen ajat armahaiset
kiitäin, liitäin linnunsiivin poistui, poistui,
varsi varttui, järki jatkui,
tunteen lähteet lämmön saivat,
kumpus kuplia kummat suonet,
tulvas vetreät verten aallot,
povi paisui ja poreet nousi,
norui nestehet jännervöissä,
suihki suonissa kuumat kiihkot,
tulta tuiskusi silmänluonnit —
entinen rattosa rauha,
entinen lapsuus lauha,
äityen neuvot ja lempeät laulut
ja kaunis ja luottava lapsuuden usko,
ne kaikkosi pois kuni pilvyet tuulosen
tieltä;
ja tuntehet tuskapäät
jo murteli lapsuen mieltä
ja lahtosen tyynehen kaarteeseen