Page 143
Page 143
- Sidor ...
toi vinhat viimat ja myrskysäät,
toi epäilyksen, epätoivon tuskan,
loihti soimaan suuret sydänkielet —
Ja keskellä muiden onnen ja riemun
tuntui kaikki niinkuin tyhjä tuntuu;
ulapoilla
aukeoilla,
siintävillä,
soiluvilla
seilas nuoren miehen mieli —
mutta rinnassansa raukka
yhtä kaihoi, kaihoi, toivoi.
Ilmestyipä suvi-illan suussa,
tuolta laakson lehdon liepeheltä,
solkikoivujen solasta
impi kaunis kuni kevätpäivä,
puhdas kaino niinkuin metsän kyyhky,
raitis, tuores niinkuin illan kaste;
silmissänsä säihkyi säde päivän,
kummat kuuhuet on kulmillansa,
tähdet taivaan heiluu hartehilla,