Page 144
Page 144
- Sidor ...
olkapäillä oudot otavaiset.
Kummastellen
kainostellen
tunteen aaltoloina läikkyessä,
lähestyvät nuoret toisiansa,
onnen aavistukset mielessänsä —
Mutta raivoon riuhtautuu jo rinta,
ailut outo pahoin ahdistaapi,
suonet tykkii,
sydän sykkii,
kiihkeästi veret poskiin nousee,
kunnes katse kohtaa toisen katseen,
kunnes sy’än jo löytää toisen sy’ämmen —
silloin tiettiin, mitä kaiho tiesi,
silloin selvis elon salaisuus.
Ja kevään lauluja linnut laulaa,
purot notkojen pulppuaa,
ja saarten rantoja aallot kaulaa,
tuomet kukkien tuoksuaa;
lemmen ilmoa uhkuu luonto,
luomisvoimoa kostuu maa,