Page 145
Page 145
- Sidor ...
metsä vertyen vihannoipi,
kautta ilmojen kannel soipi
voimakkaana,
toivokkaana,
tulvii taivahalle
niin kuin virta vuolas,
täyttää avaruuden,
maailmalle
tuopi onnen uuden,
soittaa, soittaa riemuin kaikkialla
lemmen autuutta ja sointuisuutta,
suven heilimöivän suurta työtä,
luovan voiman pyhää vihkivirttä.
IV.
Rikaskielinen on lemmen kanteloinen,
sointuu aina, soraääninkin,
tuskissaankin tuntuu autuaalta,
nauttii kärsein, kyynelsilminkin.
Vaan ei aina kai’u lemmen kieli
yhtä intoisaan ja kiihkeästi:
ajan vinhan pyörän pyöriessä