Page 146
Page 146
- Sidor ...
tunteen hento kärki tylsistyy,
intohimon leimut lempeydeksi
pehmentyy,
vienon vienosti ja hellemmästi
sointuu soitto, äsken salamoiva,
nyt niin tasainen ja elinvoipa
kuin on vilkas laakson lähteensuoni,
alta nuoren nurmen pulppuvainen.
Vaimon armautta,
lasten rakkautta,
isän nuoren onnekkuutta,
kotikummun kultaisuutta,
koti-ilman ihanuutta
kaikuu soitto tyyni, sointuvainen.
Ikuista tyyntä soutamaan
ei sentään luotu meitä,
ei luotu aina nauttimaan
kotoisen lieden lämpöä
ja armaan lempeä;
ei luotu miestä ainakaan
ikänsä halki kuulemaan