Page 147
Page 147
- Sidor ...
kotoisen lahden laulua,
kotoisten kuusten huojua,
ei käen kultarinnan kukkumista,
ei laulu-leivon lempisäveleitä.
Mies toimehen suureen suunnattiin
koti-aitojen ulkopuolia,
meri myrskyvä seilata annettiin,
ilo taistelun touhuun kuolla.
Ylös purtesi purjeet siis nyt vain,
alus aaltojen harjanteille!
Elon aavalla seljällä purjehdus,
läpi vaivojen, huolien ponnistus
on leikkiä hauskaa meille.
Ole huoleti, vaimoni armaisin,
surukyynele poskelta poista!
Et salline sentäänsä lapsilles
esimerkkiä pelkurin moista?
Elo taistoa on —
siis ottelohon!
Tosi miesi ei myrskyä pelkää,
mut laittavi kuntohon venhon vaan