LNCrawler

Page 148

25 Vuotta Valikoima Runoja — runeberg.org · All chapters

Page 148

- Sidor ...

ja köyttävi köyöiä tarkempaan,

vihatuuli kun vellovi selkää!

Tosi miesi hän uhrata kyllä voi,

mitä kohtalo kallista konsaan soi,

kun vaativi synnyinmaa.

On ihminen isäinmaatta

kuin juuria vailla on puu,

on niin kuin syksynen päivä,

kun aurinko piiloutuu,

on laineilla häilyvä lastunen vaan,

on myrskyssä lentävä lehti —

isänmaaton ken on,

hän itsekäs on,

ei löydä hän onnea milloinkaan,

ja loistoa rikkahan nautteissaan

hän mieroa köyhempi on.

Siis syyt’ on soittaa riemun kanteletta,

kun luojaltani sain mä isäinmaan,

sain entis-ajan ihanaiset muistot

ja kansan kalliin, jota rakastan.

Sen hengen keväisistä hettehistä