Page 153
Page 153
- Sidor ...
Vaan sit’ei suotu vielä kuolevaisen,
ei jättikääpiön, mi pyrkii kaikkialle,
kun jonkun pienen pulman kaikkeudesta
hän viisaudellaan selvillensä sai.
Vuostuhannet, vuosmiljoonat
on turhaan urkkinut ihminen:
mikä elämän, yksilön tarkoitus on?
mikä meidän on oikea kehto?
mitä varten me luotihin maailman?
mihin kuljemme sokkoina kaikki?
Niin tuhannet, niin miljoonat,
on näitä turhaan tutkinut,
kunnekka musta multamaa
on heiltä kurkut tukkinut.
Olenko, narri, suuri hullu lapsi?
— Vaikk’ enhän muita narrimpikaan ois! —
Miks heittää hiiteen lemmon ongelmoita
en vihdoinkin ma viisastuen vois?
Tai antaa niille varmat vastaukset,
niin pääsis rauhaan rinta kärsinyt?
Liet, Luoja, sä oikukas voima vain