LNCrawler

Page 157

25 Vuotta Valikoima Runoja — runeberg.org · All chapters

Page 157

- Sidor ...

VI.

Nään tuolla kirkkomaan ja haudan tässä,

johonka hiljaa ruumis lasketaan;

jo surunuottiansa kuolonkellot

nyt käyvät aamun ilmaan soittamaan.

Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu

ja vaarat kaukoa vastailee —

niin juhlallista,

niin murheellista

nyt virttä saattojoukkue veisailee,

ja äiti kuollehen vainaan

kääntyvi puolehen taivaan

ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.

Niin yksilö kuolee kuin koskessa leikkivä

laine,

niin hukkuvi jäljettömiin

kuin ilmalla täyttynyt häilyvä kupla

ja aikojen vierressä joutuvi unhoksiin,

lie kuinka hän mahtava ollut

tai mieroa kerjäten käynyt.

Niin, harmaja hauta on kaikkien

töit-temme loppu,