LNCrawler

Page 158

25 Vuotta Valikoima Runoja — runeberg.org · All chapters

Page 158

- Sidor ...

ja mistä ei ihmisen laps lie konsahan

tullut,

sinne, niin sinne on astua kaikkien pakko.

Sun rukouksesi kuolinvuotehellas

on saamas kanteloisen viime kaiku,

on lähteväisen linnun joutsenlaulu,

mi rientää aikoo kohti — surmoansa!

Sä poistut näyttämöltä, yksilö,

mut tuhannet sun sijaas tulvaa kohta;

sun lakkas laulus, saammui kaunis kannel,

vaan luonnon yhteissoitto tuot’ ei tunne.

Elämä kulkevi kulkuaan

kuin kuoleman armoton valta

ja soittaen jättikanneltaan

se ohjaa, ohjaa taivaan, maan,

ja täyttää voimalla ilmavyön.

Elon virttään vanhaa, mutta aina uutta

soittaa, soittaa jättikanteloinen

merten aavain aallokoissa,

korven aarnihongikoissa,

soittaa kuohuissa koskien