Page 162
Page 162
- Sidor ...
Innoissansa jalkehille nää nyt huutain
kavahtaa,
jotta joukko torkkuvainen tuosta
pystyyn havahtaa,
hieroo unta silmistänsä, tuntee huomen-
tuulosen,
tuntee taaskin suonissansa vanhat
nesteet nuoruuden.
Päivä nousee taivahalle, kevätpäivä
kultaisin,
— oisko unta ikävintä taisto äsken
ollutkin?
Unta kaikki miekan kalske, verivirrat
vuolahat?
Koska kukkii tanterella tuossa ruusut
ihanat.
Ja kun nousee kukkulalle joukon pienen
johtomies,
niin hän kohta veljillensä sieltä
ihmetellä ties,