Page 19
Page 19
- Sidor ...
Ämmä-koskella
Yö usva-verhollansa jo kattaa kaiken maan
ja taivahalle kuuhut jo käypi loistamaan.
Ei kuulu ihmisääntä, ei laulu lintujen,
ja unen helmaan kaikki jo vaipuu uupuen.
Mut uinu ei vaan Ämmä, mi pauhaa, hyrskyää,
ja kallioita vasten noin ryntää, jyskyää —
nuo vahto-lainekuohut ne kulkee kulkaan,
ei estää heitä talvi voi jäähyt-vaipallaan.