Page 190
Page 190
- Sidor ...
Sai tulta jo lempeä silmä ja äänikin
kirkastui
ja hän nääntyvät joukot muisti ja muis-
tohon vilkastui:
hän näki nuo kalpeat kasvot, laps-
joukkion kerjäävän,
näki ryysyiset, surkeat äidit vilun
kourissa kylmävän.
Hänen mielensä kauas karkaa, ei
herroja näitä hän nää:
on nälkähän nääntyvä joukko hänen
silmissä seurue tää,
tuo sauhu on kalman usmaa ja
ruumiita pullot nuo
ja juoma on Tuonelan vettä, on musta
ja katkera vuo.
Miten onkin hän tänne tullut, mihin
kuulua ei hän voi!
Mikä tylsytti tunteet häitä, kun hänkin
jo mässäten joi?