Page 192
Page 192
- Sidor ...
Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin
lausunut heille hän ois:
miks ette te kanssani seuraa, sehän
kaunista kulkua ois!
Hänen silmässä kyynelet kiilsi, vapis
ääni ja sylkytti syön —
ja hän hattunsa äkkiä tempas ja
peitto-hon poistui yön.
Hänen mentyä kotvasen aikaa oli
huoneessa hiljaisuus:
ei koskenut maljaan kenkään. Nous
rintahan käskijä uus:
sun kansasi nälkään nääntyy, sinä
samppanjaa vain juot!
Omatunto sun palkitseisi, jos heille sä
summan suot.
Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys
häipynyt pois,
kuka tiesi jo kuin olis käynyt, jos
muudan ei huutanut ois: