Page 198
Page 198
- Sidor ...
Syksyinen mieliala.
Syystuntu luonnossa ja taivas valju,
ja kukat kuolleet, lehdet kellertää,
ei tunnu tuuli, kylm’ on luonnon silmä,
ja veden pinta tuskin värähtää.
On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta,
tai ehkä uinuu sopusointuaan
tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta
tuoss’ imee ikuisista vuoksistaan.
On tyyntä kaikki, rauhan päivä loistaa
valjulta laelta sinitaivasten —
miks sitten tuulispäänä tunne riehuis,
kai syyt’ on kerran kuolla myöskin sen?