Page 20
Page 20
- Sidor ...
Taivaalle vesi pärskyy kuin helmikaste vain
hohtoisan taivaankaaren helteellä heijastain,
ja kuohut kehtohonsa ne käyvät laulaen,
näin luulin kuunnellessa ma soivan sanat sen:
Pois olo orjan, pois sidekahleet!
Ämmä se tietänsä vyöryvi vain.
Kyllähän koittavat ihmiset ahneet
vangita aaltoja armahiain.
Vaan vapautta, ku koittavi sortaa,
sen minä nielen, pirstaksi lyön!
Estehet eestäni helppo on murtaa,
kuohut ne riemulla toimivat työn.
Valppaana hyrskyen matkani kuljen,
kunnes mä rauhan järvessä saan.
Voimalla kuiluhun kuohuni suljen,
nuo iki-uhkuvat lähtehet maan.
Oi, jospa kansani lauluni mielen,
oi, jospa Suomeni sen tajuais,
kohta se katkois kahlehet kielen —
näinpä se vidoin kansaksi sais!