Page 219
Page 219
- Sidor ...
Sinä kunnian kukkuran kantaisit,
jos sulhosi suureks sais —
voi, kultani kallein, ainoisin,
jos vain sinut saavuttaisi
Vaan nyt sinä haihtunut haave oot,
joka rauhaani häiritset;
miks aina sä eessäni kangastat,
kun sentään sä antau et?
En lempeni haavoja lääkitä voi,
en, ystävä, koitakkaan;
tosin luulin jo tunteeni kuolleen pois,
nepä hetkisen uinui vaan.