Page 230
Page 230
- Sidor ...
mut pohjalta sieluni löydän mä sen,
mitä muualta turhaan hain:
elon-aate ja hengetär kaikkeuden
oli kätkössä rinnassain.
Kuin narri mä haavetta hapuilin,
oman aarteeni unhottain
kera varjoni vauhkona kilpailin;
sisällystäni sieltä mä hain,
mikä outoa, onttoa kuorta on vaan,
jos kuinkakin pettävä lie —
niin, ystävä, onnehen korkeimpaan
oman sielusi tutkimus vie.
Koko luonto sun täytyvi yllättää,
tuhatkarvainen kaikkeus on;
vaan muita sä kuin voit ymmärtää,
oma itseys outo jos on?
Siis syöpyös sielusi rikkauteen,
oma pohjasi sieltä sä luo,
elontarkotus, kätketty kaikkeuteen,
oman henkesi helmasta tuo!
1893.