Page 236
Page 236
- Sidor ...
Sotatouvon majesteetti synkin
rautakas-voineen
ratsastaa nyt rautaorhin, vaatii viljan
korjuuseen —
majesteetin kantapäillä hiipii syys ja talvisää,
jäätää huolten huokaukset, maille roudan
hengähtää.
Talven henki, hengen talvi vallan merkit
maahan löi,
korven helmaan kaikos kansa, piillen
pettuleipää söi,
palui siellä polvillansa auttajata itkien,
kunnes Luoja vaikerrukset kuuli kansan
viluisen.
Nosti päivän taivahalle, päivän terään tulta
kaas,
päivä ratkoi roudan sillat, luonnon keiju
heräs taas,
purki talven valkokankaat, hankki
morsioksi maan,
nosti nurmen silkkiverhon, nosti onnen
apilaan.