Page 239
Page 239
- Sidor ...
ei hoida hän aarteitaan kuin saita,
tää lemmen ja toivojen valtias:
hän loihtee ruusuja, verhoo maita,
hän syttää rintoja toivekkaita
ja urhojen haudalle, itkien hiljaa,
hän kylvää muiston ja maineen liljaa.
Oi terve sä laulun ruhtinas taas,
nyt ottaos haltuusi kruunus ja maas,
se kansa mi nukkui horros-unta,
kun synnyit sä, kantelo vierelläsi,
sun laulus nostama valtakunta
nyt seisoo nuorra sun edessäsi:
se vastalahjaksi lauluistas,
sä Herran voideltu ruhtinas,
nyt tarjoo laakeriseppeleen
ja tien sun kansasi sydämeen.
Se tahtoo nähdä sun harmaan pääsi,
sen miehen, jonka jo Luoja sääsi
tuhanten lohduksi laulamaan,
se etsii katsetta taikurin sen,
ken sytti suurehen lempehen,