Page 242
Page 242
- Sidor ...
ja laulusi laineilla karkeloi,
myös leikiten vellamot läikkyi,
runopurtesi nuorissa kantelet soi
ja keulassa keijuset väikkyi.
Kuin Väinämö nuori sä lasket vain
päin unten ja toivojen saarta,
sä näät vain pilvissä impyen
ja katselet Pohjan kaarta —
mut ilkeä lappi sun yllättää,
on noidalla nuoli kyinen —
ja kohta on laineilla musta jää
ja essäsi syksy syinen.
Ei ollut se nuoruustoivojen maa,
mihin lappi sun loidulla voitti,
oli päivillä ääretön hiljaisuus,
yölauluja huuhkain soitti,
ja ylläsi taivaat kylmät on,
mut aliasi musta nielu —
sen syvyys meille on mittaamaton:
yli lentävi yksin sielu.