Page 245
Page 245
- Sidor ...
Karmaan kallion rintamaa
notkosta, rytöjen alta
nousee, nousee ja kapuaa
mies, joka kalvakalta
ja laihalta näyttää, nuorukainen,
niin varrelta hento kuin heikko nainen.
Mut kulmansa ryppyset nuo
ja katse säihkyvä tuo
se tuiskuvi hengen tulta
ja sielua mahtavaa:
se kirkasta on kuin kulta
tuo liekki, mi singahtaa
hänen silmistä vapaista, voimakkaista,
se tietävi miestä, ei hentoa naista.
Siinä on koko maailma vaivoineen
tuossa ahjossa kärsimysten,
ja onpa kuin Jumala taivoineen
yli mustien viettelysten
niissä oisi jo voittonsa voittanut
ja kuin tuolle jo päiv’ olis koittanut.
Mut päivä tää nous helmasta yön,
nous helmasta vaivan ja hengen työn,