Page 247
Page 247
- Sidor ...
Sinä, jota ei kuolema tapaa,
sinä ääretön, pohjaton, vapaa,
sinä, jonka on pitkäisen nuolet,
oi, näe toki poikasi huolet!
Olen syntyä Sun sekä juurta,
ikihengen heimoa suurta,
ja sen luomisen mahtavan innostuksen,
jota itse sa tunsit, kun maailman loit,
sen tunnen ma myös sekä uskalluksen,
min suuria toimia varten soit.
Sun kaikille riittävän rakkautesi
sen annoit myöskin sä kuvallesi —
mut moittia nyt jos tahtoisit:
miks kuvani kirkkahan tahrasit
ja harhaan vieviä teitä kuljit
ja Luojasi ääneltä korvasi suljit?
Jos kysynet näin, minä suorasti vastaan:
niin, miksikä johtanut isä ei lastaan,
miksikä ääntä sä monta tarjosit,
miksikä kirkkaankin päivän varjosit,
miks loit pahan ja miksikä hyvän,
miksikä vuoren ja laakson syvän,
miksikä mustan ja valkean,