Page 251
Page 251
- Sidor ...
Erakon unelma.
(Istuu talvisena, pilveilevänä iltapäivänä, lumisen
vuoriston keskellä sijaitsevan luolansa edessä).
En tiedä, miksi nyt tuntuu niin,
kuin mieleni ilmoihin ikuisiin
ja elämän sieluhun vaipuis? —
On sydän niin laaja ja pohjaton
kuin merten aavikko tyynellä on,
kuin hetken huoleni haipuisi
On määrätön katseeni kantama
ja rinnassa soi niin kummalta
kuin kaikkeus-kannel se oisi.
Kuin pientä on kaikki mun
ympä-rilläin! –
ja tuossako ennen ma elämän näin —
sitä tuskinpa uskoa voisi?