Page 253
Page 253
- Sidor ...
Mut korvessa kasvaa jo polvi uus,
sen voima on suuruus ja lennokkuus —
pois peukalomiehet jo alta!
Ja kanssako näiden kuhnivain
tai perhojen, hyttystanssijain
ma hyppinyt lienen myöskin?
Siis nauran ma narrikuvallein
ja vuoret nauravat naurullein:
on sellaista ollut työskin!
On niinkuin unessa harhaillut
ja polkuja kääpiön polkenut
ma öisin vierailla mailla;
en itse se ollut, oli henkeni poiss’,
ja on kuin toinen se ollut ois,
maan orja ja silmiä vailla.
Lie silmäni saatana sokaissut,
hän haahmossa mun lie kulkenut —
mun sieluni ollut ei siellä.
Mun henkeni lentoa kaipoaa,
mun sieluni suuruutta janoaa,
ei viihdy se narrien tiellä!