Page 254
Page 254
- Sidor ...
Nyt nään kuin tuolla jo kangastaa
mun henkeni, kaihoni kaivattu maa,
mun toivojen lentoni määrä.
Sen vuoria kultaavi aamunkoi,
sen rannalta vapahat laulut soi —
ei orjien kuoro väärä.
Lumi peittävi luonnon, jonka mä nään —
mut keväällä, keväällä nostaa pään
taas kukka ja vihreä heinä.
Ja honkain valkeat latvat soi,
ne uusia elämänkuluja soi —
elä uhkaa, luolani seinä!
Mun toivojen maassahan kevät jo on!
Ja suvinen tuulonen huoleton
käy päivänkumpuja kohti;
ja kevät oli kullakin rinnassaan
ja päiv’ oli kaikilla katseessaan
ja valoa vapaus johti!
Tään henkeni uusivan keväimen,
mun lemmenpäiväni paahteisen
ne rakkaimmalleni annan.