Page 255
Page 255
- Sidor ...
Ja rakkain mulle on valkeus
ja tunteen ja aattehen vapaus —
niin, niille ma uhrini kannan.
Täss’ istuin ma yksin ja kuuntelin
ja sieluni silmällä katselin,
oi, katselin monta vuotta!
Nyt korviini siipien suhina käy
ja vaikka ei kaikille kotkat näy,
ma tiedän, en vartonut suotta.
Tuo siipien suhina ilmoittaa,
mun päiväni vihdoin valkeaa
ja haihtuvi hyttyjen kansa;
käyn ehkä jo piilosta maailmaan —
kas, salamat heillä on oppaanaan,
joill’ aamu on otsallansa.
Tuo salama olla tahdon ma
ja hankkia ilmaa puhdasta,
niin koittavi päivä Herran.
Siis lähden ja säilääni tartun taas —
ja siunaa, Herra, sun palvelijaas,
vaikk’ oisi se vain tään kerran!