Page 257
Page 257
- Sidor ...
niin usein risahti metsässä oksa,
tai lauloi lintu ja lähteensuoni,
niin usein petti jo silmä ja korva,
ett’ arkana, peljäten pettyvänsä,
ei usko hän nytkään itseänsä.
2.
Kuni metsään eksynyt kulkija,
jonka jäljet vuotavat hurmetta,
jonka otsan on okaiset oksat lyöneet,
jonka voimat on taistelut turhat syöneet,
niin on hän nyt verhossa kuluneen
vaatteen,
tuo ylpeä etsijä elämän aatteen.
3.
Tuo korska hän tuorehin tuntein lähti
ja ohjeenaan oli Pohjolan tähti —
ei kysynyt tietä hän keltään, ei
ei pyytänyt vanhemmilta hän lupaa,