Page 263
Page 263
- Sidor ...
Se on kuisketta kaukaista, hiljaisaa,
mut soi kuin viereltä soisi,
se on tyyntä ja sielua rauhoittaa
kuni äityen ääntä se oisi. —
Eijaa, se on omasta rinnasta,
sulosointuja nukkujan valveuneen!
Kuin hellänä helkkyy se kuiskeena;
sydän tietävi tien luo hälvenneen,
sydän näyttävi syvien silmien palon
ja nostavi taivaalle päivyen valon.
10.
Hän, jonka tuntehet turtuneet
jo vuosia monta nukkui,
hän, jolta toivehet murtuneet
jo vallan nuorena hukkui,
hän, joka on kaikkea epäillyt,
mut etsiessä ei lepäillyt,
hän, etsijä onnen ja autuuden,
sen pohjasta sykkivän sydämmen