Page 266
Page 266
- Sidor ...
Tuolla rinteellä pehmeä penger on,
jonka kunniakattona kuusi,
sinne viereeni vien minä Tellervon
ja kiehkuran tarhasta Pellervon
hän saakohon ympäri pään.
Mut itsekö kruunutta jään?
Hoi, kruununi tuokaa se uusi!
Mitä kuiskaat? Lappiko kruununi vei,
jonka kehdossa sain minä kerran?
Se on valhetta, peikkojen juonta vaan,
minä olenhan kuningas satumaan —
ja jos minun kruunuuni kurkkii ken,
niin taivaan salamat murskaavat sen,
se kruunu on antama Herran.
Hei, Nyyrikki, nokkelajalkainen mies!
Sinun täytyy mun kruununi noutaa!
Kuinka voisin ma kohdata auringon,
jos auvoa vailla mun kiharat on,
kun huomenkultansa niille se suo?
Siis joutuhun kruununi kirkas tuo —
sun seuraksi Tierakin joutaa.