Page 267
Page 267
- Sidor ...
Kas noin, nyt haihtuvat hämärät yön,
keto helmistä kastehen loistaa,
käki kukkuu kuusikon liepeellä jo
ja Mielikin lempeä koivikko
kevätlintujen lauluja soi —
tuolla paimenet torvilla kullervoi
ja vaarat ne kaikuja toistaa.
Hei, siinähän Nyyrikki kruununi tuo!
Sen löysitkö ristinpuulta,
missä karsikot huojuu? Siitä mä viis,
siin’ onhan ne helmyet tallella? Siis
sinipiiat ja keijuset karkelohon,
nään tuolla jo nousevan auringon
ihan Ahtolan lahden suulta.
Noin häilyen, heiluen kaksittain
hovikeijuni kentällä väikkyy,
satakielet ja rastahat raksuttaa,
mut karhut ne kateina katsoa saa,
kun satujen kuningas ruhtinoi
ja uhrina Ukolle karkelot soi —
puun latvoissa päivä jo läikkyy.