Page 270
Page 270
- Sidor ...
Väinön orpo-ontelolla,
kaihoisella kantelolla;
taikka sitten illan tullen,
kun jo maininki maseni,
heratyyneksi tyveni,
ja kun Väinön venhon jälki
vetten kalvossa kuvasti,
silloin kuusikon kohusta,
liekkui tuuli lauhan lämmin
lahden pinnalla karehti —
sormilla Suvetar-immen,
hienoisilla hyppysillä
kieltä kantelon hiveli,
jotta hiljainen hyminä
lailla kaislikon kahinan
tahi kukkas-kuiskehena
liiteli ulapan vyötä
vesiperhojen välillä,
kiistaten sulossa soiton
luonnon lintusten keralla;
soiden tuolla, soiden täällä,
soiden rantaheinän päällä,
helkki haapojen lehillä,
lakkahongan latvuksissa,