Page 271
Page 271
- Sidor ...
siitä ilmoihin yleni
luonnon lauluna kajaten
koko ilman kannen alla.
Vaanpa kannelta vilutti
kun ei ihmisen sydäntä
eikä korvin kuulevata,
jolle antaisi iloja,
taikka kaihoja kajaisi,
kuta konsa viihdyttäisi,
konsa intohon ajaisi.
Tulipa päivän päättyessä,
iltaruskon sammuessa
tuonne terhenniemen taakse
impi kuusikon kohusta,
oksat tieltä taivutellen,
marjanvarsia varoen;
verkkaisilla askelilla
astui kohti kanteletta,
kultakutrit olkapäillä,
sinisilmät kyynelissä,
surun kaihoa povessa —
miksi, tuskin itse tiesi.