Page 273
Page 273
- Sidor ...
Hiljaa immen hienot sormet
kannelkieliä hiveli;
kaiholtansa katkeralta
oli orpo opin saanut.
Pian itki ihana laulu,
virsi vaimea valitti
sydänkaihot, surun tuskat,
jotka orporaukan mieltä
suvin, talvisin rasitti.
Siinä laulun lämmön taika
kulki kantelon povesta
povehen nuoren neitokaisen,
kaihomielen, kultakutrin,
jonka siskoset kedolla
päätä pientä nyökytellen
itki illan kastehelmet.
Sydänlohtua suloista,
lemmen kaihon lääkitystä
soittimesta saatuansa,
otti koito kantelehen,