Page 277
Page 277
- Sidor ...
Muistanpa ai’an, jolloin
lasna muinoin.
Muistanpa ai’an, jolloin lasna muinoin
ma kirkassilmänä ja huoletonna
kuin päivän säde leikin, laulelin;
kotoinen lahti päilyi peilityynnä,
kotoiset koivut huojui huminoiden
ja käki kukkui mulle riemujaan.
Suvinen päivyt painui vaaran taakse,
heleä rusko kultas honganlatvat,
suloiset tuoksut tuntui rinnassain;
etäällä paimentorven äänen kuulin,
lähellä karjan kilkattavat kellot
ja tuvast’ äidin kehtohyräilyt.