Page 279
Page 279
- Sidor ...
Miksi nään suri niinkuin ennen?
Miksi nään sun tuoreena kuin ennen,
vaikk’ on poskes ruusut kuihtuneet,
vaikk’ on katsees kaunis paio poissa,
huultes marjat ammoin haihtuneet?
Siks kun paahtehessa lemmen päivän
multa silmät kerran huikes niin,
että aina lailla taikakeijun
kierrät aamuna mun aatoksiin.
Siksi nään sun nauravan kuin silloin,
jolloin sy’ämes ensin nähdä sain,
jolloin silmäs poltti, poskes kukki,
huultes marjat kuiski: poimi vain!