Page 281
Page 281
- Sidor ...
ma sua aatteissa jo syleilen;
kun tuuli lehtiä taas liekuttaapi,
sun äänes kahinakin kohta saapi,
ja järven aaltosetkin kertoo sen:
sa olet mun ja minä aina sun —
se kaikuu korviin, syöpyy sieluhun!
Nyt vienyt järjen oot ja sy’ämen multa,
siis ota kaikki, oma rakas kulta!