Page 285
Page 285
- Sidor ...
ja vetreät vartalot notkuu;
ne notkuvat ohi mun untelon silmän,
ne vilkkuvat rannalla leppien alla
ja lentävät hiekalle huiskin ja häiskin:
hei, oksille huivit ja paasille paidat,
kelokannolle kepeät kengät!
Hui, kuinka on vilpeä Ahtolan helma!
kihelmöitsevi sievä ja valkea jalka —
ja tuntuvi pyöreissä pohkeissa kylmä
ja tutjuvat viertävät lanteet;
hui, hui, nyt leikkivät kuulakat laineet
jo valkeilla kummuilla, notkeilla vöillä,
ja kirkkaita helmiä harteilla hohtaa
ja kiertäen kaulojen puhdasta lunta
ne tähtinä kutreilla tuikkaa.
Ja kultaisin suukkosin aamuinen päivä
nyt lempivi muotoja Vellamon impein —
ja kirkkaana hopeisten tiukujen lailla
soi viehkeän hurmaava nauru;
se hyppii veikaten vesiä myöten
ja kaislojen päillä ja lehvillä leppäin