Page 286
Page 286
- Sidor ...
ja hiipoen ohi mun hermoni herkkäin
se lentää mansikkavaaroja pitkin
ja sammuvi saarien taakse.
Ma lepään rannalla ruohistossa —
ma kuulen kaiken ja nään tuon kaiken
ja kiihkeän kuumina valtimot tykkii
ja jänteistä velttous kaikkoo:
ma olen kuin nuortunut metsän peikko
tai satujen saartama Lemminkäinen,
jok’ katsovi leikkejä saaren impein
ja tuntee suonissa tulisen kiihkon
nyt Kyllikin joukosta riistää.
Vaan lempo mun tuumani rohkeat estää,
ma kateena katson, kun muhkeat muodot
ja viertävät lanteet ja valkeat kummut
nyt soljuvat kainohon peittoon;
pian raikuu laulu jo lehdossa jälleen
ja ohitse keinuvat vartalot hoikat
ja huiskavat huivit ja pehmeät kutrit —
taas sinistä taivahan lakea vastaan
lokin valkeat siivet välkkyy.
1893.