Page 288
Page 288
- Sidor ...
Mut minäpä narrille nauroin vaan
ja käännyin päivyen kultaan päin;
niin unta näin.
Ei minusta Tuonen tytöt huolineet —
kai kammoivat he punaa poskipäiden,
vai oisko suonet tulta tuiskineet,
ei nauru mieleen ollut kassapäiden.
Ma Tuonen vaa’alla kun punnittiin,
viel’ aivan köykäiseks ma löydettiin
ja elon rantaan jälleen saatettiin;
ei huoli Tuonen herra pakanoista,
ei hurjapäistä, elon akanoista,
näät pilkkanauru hälle aina on
kuin kultasilta maiseen elohon —
niin unta näin.
Ma lähtöpassin sain — ja vieköön Hiisi,
jos sinne tarjokkaana toiste käyn!
Mut tuosta matkastain nyt huolin viisi —
ja ellei kalma kerran itse tulle,
niin kiinni pysyy Mannun ukset mulle.
Hän vaatii pelkoa ja vavistusta