Page 35
Page 35
- Sidor ...
„Tää onni on liian suuri ollaksehen
maallinen",
näin kuiskahtain nojauupi hän sulhonsa
rinnoillen.
Ja kynttiläkruunut kirkkaat ne hohtaen
leimuilee
ja vahtovat samppanipullot ujon rintaa
rohkaisee.
Jo hohtavi posket, uhkuu naisrinnat
täyteläät,
nyt riemuitaan elämästä, nyt ovathan
nuorten häät!
Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean
kartanon
siell’ yksin seisoo nainen kivi-reunalla
kallion.
Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan
tuijottaa,
ja syksyinen kolkko tuuli hänen kutria
heiluttaa.