Page 40
Page 40
- Sidor ...
kuin näännytän kuoloon häntä; ja jos
jäiskin hän elämään,
ikipäiviksi kannettavakseen vain äityen
sais häpeän."
Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä
tuikahtaa,
sydän taukovi sykkimästä, povi
synkästi huo’ahtaa,
kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen
lapsostaan,
ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyyn
vahtoavaan.
Vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen
leimuilee
ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa
rohkaisee,
yhä hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat
täyteläät,
yhä riemuitaan elämästä, siell’ ovathan
nuorten häät!
1885.