Page 44
Page 44
- Sidor ...
Näin huusi yksi. Ja toisetki
ne orjuudestahan virkosi:
„Niin aivan! mistä hän oikeuden
sai sorroksi toisillen?"
Ja vihdoin kansakin tulistui,
ylivaltijas sortui, kukistui.
Maat’ itse kansa nyt hallitsee,
muka onnesta nautitsee.
En huoli tuosta mä onnestaan;
oli ennen sortaja yksi vaan,
nyt joukkiot suuret, tuhannet,
lyö vangiksi aattehet.
Jos yht’ en tahdo mä valtijaa,
satakuntaa en myöskään sortajaa:
ken kerran joutuvi kahleihin,
hän orja on kuitenkin.
Tasavaltaa hengen mä taistelen,
yks’valtaa älyn minä intoilen:
ain’ olkoon yksilön vapaus
oma lausua vakuutus.