Page 51
Page 51
- Sidor ...
kun salmi soukka laajeneis vedeksi
väljemmäksi,
vapauden virttä veisaten mä seilaan
seljemmäksi.
Äl’ itke armas äitini mun
uppiniskaisuutta,
mä lasken läpi aallokon viel’ kohden
maata uutta —
on koti parhain lapselle, vaan ahdas
työlle miesten,
ei luonnon ääntä kuolettaa voi pyytäen,
ei piesten.
Äl’ itke armas äitini sun suurta
lempilasta,
jos ryöstäytyikin suita hän ja
kotilah-delmasta;
kuin nuoret ensi lempeään, niin muistan
aina teitä,
kuin itkee vuosi kevättään, niin itken
aina teitä!