Page 62
Page 62
- Sidor ...
Kai säilyvi myrskyltä maailman
tuo kukkanen kentältä taivahan
niin tuoksuvan tuores, hento.
Elon synkeät synnit ja murheet sen
urat uurtais otsahan impyen,
joka noille on vieras vento.
Nuku lapsonen nurmella keväimen,
puron varrella puhtahan lähtehen,
nuku kukkain keskessä aina.
Tähän vuorilta tuuloset vilppaat käy,
kylän raition ruokottuus ei näy,
kylän raskahat ilmat ei paina.
Kunis häipyvi surkea siivottuus,
kunis koittavi puhdassa päivyt uus,
sinis nukkuos piilossa täällä!
Kera tuoksuvan kentän ja keväimen,
kera kukkien, lähteen ja leivosten,
sinut tapaaki vain maan päällä.
Sua onnessa tuossa en häiritseis,
vaikk’ katsees kylläkin murheeni veis —
pyhän, puhtaan uinuthan unta.